Siirry sisältöön

Ammattilainen vai amatööri?

syyskuu 21, 2012

(Internetix: Professio 20.2.2006)

Puhe ammattimaisesta toiminnasta on aina aiheuttanut minussa kauhua. Olen kiertänyt kaiken ammatillisuuden ja ammattimaisuuden kaukaa, enkä ole vieläkään sellaista hankkinut – tietääkseni. Pelkään puhetta ammattimaisesta toiminnasta ja poden huonoa omaatuntoa, kun en voi kenellekään sellaista toimittaa.

Luulen, että ammattilainen on sellainen, joka tietää, mistä puhuu ja tuntee ilmiöiden ääret sekä tapahtumien syyt ja seuraukset. Minulla ei ole mistään edellämainituista minkäänlaista otetta. Ne lipeävät käsistäni kuin jääpalat.

Ammattilainen ei jääpalojen kanssa hohhaile. Se tekee niistä drinkin. Tai myy nastarenkaat. Ammattilainen osaa ja on valmis. Osaaminen on tietämisen käyttämistä ja oikeassa olemisen teko. Ammattilainen tuntee rajat ja tiedon ulottuvuudet.

Suomi on ammattilaisten maa. Täällä osataan ja tiedetään. Ammattilainen saa ammattilaisen koulutuksen, kuuluu ammattilaisten liittoon, lukee ammattilaisten lehteä ja saa ammattilaisten palkkaa.

Ammattimaisuus takaa korkean laadun monilla tärkeillä elämän alueilla. On mukavaa, että hampaita poraava henkilö on perehtynyt hammasten hoitoon monipuolisesti.

Toisaalta ammattimaisuus on leviämässä myös elämänalueille, joilla sen perusidealla ei ole ehkä niin paljon annettavaa kuin hampaiden hoidossa. Esimerkiksi jalkapallokatsomoissa on aistittavissa yhteiskuntamme uudistumista hidastava ja elämäniloa karkoittava professionaalistuminen.

Jalkapallokatsomoissa professionaalistuminen ilmenee tarpeena hallita pelin kulkua äänekkäästi reagoiden. Professionaalisuuteen kun liittyy ennalta arvattavuus, tavoitteellisuus, toistettavuus ja arviointi. Näin syntyy laatua, joka voidaan dokumentoida ja siten monistaa ja hyödyntää monin tavoin. Professionaalisesti pelitapahtumaan suhtautuva henkilö reagoi näkemäänsä oman ylivoimaisen tietämyksensä ja näkemänsä perusteella. Hän antaa pelaajille myönteistä tai kielteistä palautetta.

Jalkapallokatsomoissa pelitapahtuman nautinnollisuus syntyy kuitenkin professionaalisuuden vastakohdasta: harrastelijamaisuudesta. Harrastelija tai pikemminkin amatööri on rakastaja, joka eläytyy ja yksinkertaisuuttaan tavoittelee asioita, joiden ammattilainen tietää olevan tavoittamattomissa. Tämän intohimoisen ja lapsenomaisen asenteensa ansiosta amatööri voi uskoa voittavansa otteluita, joiden lopputulokset ammattilaisen mielestä ovat selviä. Amatöörin ja ammattilaisen ero on siinä, että ammattilainen tietää, mikä on mahdollista, mutta amatööri ei. Siksi amatööri katsomossa saattaa langeta ammattilaiselle vieraaseen toimintaan: ryhtyä antamaan myönteistä palautetta ennen kuin mitään erityistä myönteiseen palautteeseen liittyvää olisi pelikentällä havaittu. Tätä kutsutaan myös kannustamiseksi.

Maailma kehittyy vain amatöörien ansiosta. Suomalaisessa jalkapallo-ottelussa voidaan kannustaa vasta kun kentällä on ammattilaisia ja katsomossa amatöörejä, eikä päinvastoin.  Vain amatöörit voivat uneksia. Ammattilaisten ei tarvitse – he tietävät jo kaiken ja tekevät, mitä voivat. Amatöörit tekevät mitä tahtovat, saavuttavat mitä tahansa – ymmärtämättömyyttään.

Ehkä juuri näistä syistä en oikein tahdo olla ammattilainen. Amatöörinä elämästä nauttii enemmän.

Mainokset
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: