Skip to content

Erot ja jalkapallo

syyskuu 21, 2012

(Erot 5.7.2006, Internetix) 

Erot tekevät maailmasta ymmärrettävän. Musta näkyy valkoisella, alhaalta ylöspäin jatkuvan viivan ymmärtää erilaiseksi kuin viivan, joka kulkee oikealta vasemmalle. Äänen ja äänettömyyden vuorottelulla syntyy ymmärretäviä ääniaaltosarjoja. Ilman eroa kaikki olisi yhtä ja samaa.

Lapsena leikittiin metsässä sotaa. Sotaleikeissä on tärkeää olla näkymätön, yhtä ympäröivän maaston kanssa, jotta vihollinen ei erottaisi ja pystyisi ampumaan väijyvää sissiä. Tein itselleni maastopuvun punaisesta satiinitakista, johon kiinnitin erilaisia kioskista ostettavia arvomerkkejä. Menin metsään ja painuin kanervikkoon vakaasti uskoen olevani turvassa vihollisen katseilta ja sala-ampujilta. Minulle naurettiin, pyöriteltiin päätä, pidettiin pöhkönä ja ammuttiin aina ensimmäisenä.

Vasta joskus monen vuoden jälkeen jossakin peruskoulun terveystarkastuksista minulle selvisi, että en voi ryhtyä sähköasentajaksi saati veturinkuljettajaksi. Olen värisokea. Armeijaan minut muuten kyllä olisi kelpuutettu…

Tämä melko harmiton sokeuden laji muistuttaa minua erojen tärkeydestä elämässä ja siitä, että eron näkemisen puute tekee maailmasta vaillinaisen, epätäydellisen.

Jalkapallossa eron merkitys on huomattava. Kentällä korkeinta tuomiovaltaa harjoittaa erotuomari. Erotuomari yhdessä avustavien tuomareiden kanssa päättää, onko pelin sääntöjä noudatettu. Tuomarin on nähtävä pelin ja sääntöjen samuudesta eroavaisuudet. Hänen tehtävänään on erottaa oikea väärästä ja tuomittava erosta sille säädetty rangaistus. Julma ja kiihottava, hurmehinen tehtävä.

Jalkapallofanin tehtävänä on valita puolensa, erottaa kahdesta joukkueesta toinen ja samaistua siihen. Kun fani on puolensa valinnut, kaikki mikä on samaa, on hyvää ja se, mikä siitä eroaa, on pahaa. Fanin maailmassa ei ensimmäisen valinnan jälkeen tarvitse enää valintoja tehdä. Fani on sokea ja kuuro. Se kuulee ja näkee vain sen, mitä se tahtoo kuulla ja nähdä. Sen ainoa ero on ”me” ja ”ne”.

Jalkapallo alkaa maistua heinäkuisen hiekkakentän pölyltä silloin, kun samuus on suurempaa kuin peli itse. Kun erot eivät enää näy, puoli on valittu ja potero kaivettu peruskallioon asti, alkaa tylsyys. Lähiön baarin Flanderissa on lännessä Ranska ja idässä Saksa. Etelässä Italia ja pohjoisessa Britannia. Välissä ”ei kenenkään maa” jonka yli lentää silloin tällöin paksubertallinen mojovia yleistyksiä. Kukaan ei enää muista, miksi tykistökeskityksiä ammutaan ja kenen puolesta maksaa kiusataan.

Jalkapallo on miesten maailma hyvässä ja pahassa. Pahimmillaan se on poterossa jurnuttamista, kansallislaulujen hoilottamista, kaiken toiseuden poissulkemista, menneisyyteen jumiutumista ja jonkun muun pussiin pelaamista. Parhaimmillaan se on – vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa!

Mainokset
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: