Siirry sisältöön

Lentäminen ja pelko

syyskuu 21, 2012

Pelko (Julkaistu Internetix 15.9.2006)

Jouduin työmatkalle Itävaltaan. Matkaa tehtiin lentokoneessa. Suhtaudun lentämiseen epäillen tai voisihan asian ilmaista niinkin, että pelkään lentämistä. Pienessä sardiinipurkintapaisessa, kuumassa, pahanhajuisessa ja arvaamattomasti poukkoilevassa liikennevälineessä paikasta toiseen siirtyminen vie matkustamisesta kaiken nautinnon. Ennen lähtöä pelkään menomatkaa ja perillä kohteessa hikoan litroittain kauhua paluumatkan yllätyksiä odotellessani.

Lentobusiness perustuu primitiiviseen, mutta kaikkialla vaikuttavaan yli-ihmisajatukseen. Ihminen pystyy rajojen ylityksiin, joihin muut otukset eivät kykene. Siivetön nahkaköntys lentää nopeammin kuin miljoonien vuosien evoluutiokehityksen uljaat edustajat. Ihminen on aina pyrkinyt ja lopulta päässyt kauemmas ja nopammin kuin muut. Lajien välisen kamppailun ratkettua jo kauan sitten, on siirrytty lajin sisäiseeen kilpailuun. Siinä taistossa nopeimmat, voimakkaimmat, älykkäimmät, kauneimmat ja ahneimmat voittavat.

Lentäminen on ihmisen äärimmäisin ja siksi tärkein liikkumisen muoto.  Lentäminen ei suinkaan ole vain logistiikkaa vaan ehdottomasti tärkeä rituaali ja symbolinen vallan näytös, jossa ihmiskunnan parhaat voimat esiintyvät asemansa mukaisina pallon haltijoina. Lentoasema on katedraali, jossa vallan merkit ja vallan haltijat esittäytyvät toisilleen. Terminaalissa kansalainen kokee elämän ja kuoleman läheisyyden ja ymmärtää, miksi valta on lentämistä. On niitä, jotka voittavat painovoiman ja niitä, joille sama kokemus voidaan myydä, jos usko on riittävän luja.  Jos uskallan, voin antaa henkeni koppalakkia päässään pitävän kuolemanenkelin käsiin muutaman tunnin ajaksi ja olen ilmojen herra tai ainakin herra ilmassa.

Lentokentän taxfree-tilassa on tarjolla TUV:n, eli saksalaisen VTT:n tutkimusten mukaisesti tuotteita, joiden arvo on kohdallaan: vain lentokentällä voi saada rahalla niin paljon laatua. Minulle terminaalin tax-free on Tuonelan esikartano. Täällä jätetään hyvästit elämälle kerta kerran jälkeen ja annetaan ruumis tummapukuisten koppalakkien käsiin. Korkeampia, arvaamattomia voimia lepytellään sillä ainoalla voimalla, joka jokaisella lentokentän vapaa-alueelle päässeellä kansalaisella on käytettävissään, eli ostovoimalla. Ostovoimallani rauhoitan painovoiman valtiaita ja uhraan mastercardini kauniille elämän haltijoille, jotka myyvät parhaita brandyjä kuolemaan tuomituille kuin Vestan neitsyet. Siivettömänä ostan terminaalibaarista uskoa näiltä viimeisiltä elämän edustajilta ja juotan sielulleni satuja. Lentokoneeseen astun ruumiistaani ironneena voittajana ja palattuani maankamaralle olen uudesti syntynyt tai kuin loveen langennut. Tämän matkakokemuksen jälkeen voin taas kuvitella saaneeni uuden elämän ja pystyväni hallitsemaan jotakin. Suuret voimat ovat kavereitani.

Suuret voimat hymyilevät uholleni. He tietävät, että olen pelkuri. Ja mikä parasta; he voivat operationaalistaa pelkoni ja lukea sen luottokorttilaskustani.

Näin toimii taivas ja näin toimii maa.

Mainokset
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: