Siirry sisältöön

Mitä on laatu?

syyskuu 21, 2012

(Internetix: Laatu 2.3.2006)

Olen ymmärtänyt, että laadun tulisi olla hyvä ja jopa entistä parempi. Ainakin kun puhutaan työn tai minkä tahansa muun tekemisen laadusta. Ilmeisesti laatu liittyy siis ihmisen tekemiseen ja tekemisen avulla syntyneisiin tuotoksiin. Ihmisistä sinänsä ei kai puhuta hyvä- tai huonolaatuisina. Puu tai sääkään ei ole laadultaan huono – sinänsä.

Koulussa puhuttiin laatusanoista ja silloin muistaakseni tarkoitettiin sellaisia sanoja, joilla voidaan kuvailla tai muuten määrittää jotakin; kuten ”ikävä sää” tai ”ruma sana”. Ihmistä voi sanoa rumaksi tai ikäväksi. Sen sijaan ”laatuihminen” vaikuttaa jotenkin oudolta. Kyllä laatu liittyy ihmisen aikaansaannoksiin. Toki laatu voi olla laatua enemmän – voittoaste on laatusanan se muoto, jolla verrataan laatua laatuun. Yliaste on laadun huippu.

Laatuvaatimus kietoutuu järjestykseen. Laadun arvioimiseksi on löydettävä keino, jolla laadun arvo voidaan määrittää. Sellainen järjestystä luova keino on numero. Numeroiden, järjestyslukujen avulla voidaan laatu kiinnittää osaksi järjestyksen maailmaa, jossa asioita voidaan laskea, liittää toisiinsa, vähentää toisistaan ja määrittää se, mitkä luvut seuraavat toisiaan. Numeroilla voidaan esittää erilaisia lukuarvoja esittäviä kuvioita. Numeroiden avulla laadulle voidaan antaa ääret.

Järjestyksen ja laadun liittäminen toisiinsa on ihmisen hienoimpia keksintöjä. Kulttuuri tavallaan kasvaa tästä laadun kvantifioinnista – laadun määrittämisestä, mittaamattoman mittaamisesta ja aistimusten numeroimistamisesta. Järjestys antaa luvan hallintaan ja muuttamalla laatu numeroiksi, hallinta ulottuu mihin tahansa. Näin tunne voidaan muuttaa mitattaviksi arvoiksi, joita voidaan asettaa järjestykseen. Laadun, elämyksen, tunteen, aikomuksen tai minkä tahansa mittaamattoman häivähdyksen arvottaminen on valtaa. Se joka antaa arvion, tekee järjestystä asettamalla asioita johonkin suhteeseen toisiinsa verrattuna.  Hänellä on valtaa.

Laadun määrittämisen perinteinen väline on raja. Jos laadun ajattelee kvantiteetin, jonkin laskettavan vastakohdaksi, tuntemukseksi jostakin ominaisuudesta tai tekemiseksi, jota ei pysty numeroiksi muuttamaan, on tuntemus altistettava jollekin sellaiselle, jossa tekemisen tai tuntemisen rajat voidaan vetää. Niinpä puhutaan esimerkiksi aidasta. Kun tekemisen laatu on huonoa, mennään siitä, mistä aita on matalin tai törmätään kenties jopa kulttuurin pahimpaan viholliseen – kuljetaan ilman aitaa – liikutaan päämäärättömästi, välittämättä aidoista.

Kulttuuri on muodottoman hallintaa ja paikalleen asettumista. Laatu ei ole nomadin ominaisuus, vaan se liittyy juuri kulttuuriin, paikalleen asettumiseen, työhön, maan hallintaan, vuodenaikojen ja tulvavesien tuntemiseen, karjan määritettyyn laiduntamiseen – aitoihin, rajoihin, toistoihin ja kasvuun. Tietämiseen, alistamiseen, alistumiseen ja valtaan. Siksi koulu on jaettu luokkiin, käytäviin, aidattuihin alueisiin ja sen tärkeimpänä tuotteena on kvalifikaatio, joka ilmaistaan sarjalla numeroita. Ei jalkapallopeliäkään ratkaise nautinto, vaan maalien määrä.

Laatujohtaminen tuntuu joistakuista byrokraattiselta, mutta aivan suotta. Laatukortit ja laatupiirit ovat välttämättömiä inhimillisen kehityksen askeleita, joilla ihminen toteuttaa syvintä olemustaan: väistää pohjatonta äärettömyyden pelkoaan, jossa pientä lohdutusta tuo vain valta ja mahdollisuus hallita edes jotakin pientä voittamalla ja alistamalla.

Mainokset
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: