Skip to content

FC Trombi Mikkelin kaupunginorkesterin konsertissa (vuodelta 2004)

syyskuu 30, 2012

Selite vuonna 2012: kun pelasin potkupalloa suvaitsevaisuuspotkupalloseura FC Trombissa, teimme retken Mikkelin kaupunginorkesterin keikalle. Kirjoitin kokemuksesta ns. arvostelun (ainoa, mitä koskaan olen tehnyt). Se julkaistiin FC Trombin upeilla webbisivuilla ja kaupunkilehti Viikkosissa. Nyt muistan, miksi minulla on niin monimutkainen suhde jalkapalloon ja klassiseen musiikkiin. Amatööri osaa sotkea asioita ja nauttii siitä. Ammattilainen ei saa. Kumpaakaan.

Konserttiarvostelu

Terra incognita australis, tuntematon eteläinen maa eli Australia on vertauskuva ihmisen ponnisteluille päästä valloittamaan, voittamaan ja alistamaan luontoa ja tehdä siitä mieleisensä. Luonnon kaaoksen järjestäminen  ja muokkaaminen tuottavaksi taloudeksi on kulttuurin ydin. Ihmisen ja luonnon taistelu jatkuu, vaikka joet on jo muutettu kanaviksi, metsät kuitupelloiksi, kalliot kaupungeiksi ja miehet konsulteiksi.

Tätä romanttista kamppailua tuulta, käärmeitä ja muita luonnon voimia vastaa kuvaa australialainen Peter Sculthorpe sävellyksellään Port Essington, jonka Mikkelin kaupunginorkesteri esitti mainion australialaisen Nicholas Miltonin johdolla FC Trombille ja muutamalle muulle konserttitalo Mikaelissa torstaina 15.4.2004.

Teos oli lumoava. Kuten koko erinomainen konserttikin. Se johdatti potkupalloilijat suuren pallopelin peruskysymysten äärelle. Port Essington on FC Trombin tarina. Jalkapallopelissä yritetään saada ihminen toimimaan yhdessä toisen ihmisen kanssa. Se on kamppailua omaa luontoa vastaan. Jalkapallokenttä on jokaiselle pelikentälle astuvalle terra incognita, jossa koetetaan hillitä omaa luontoa ja alistaa se kulttuurin käyttöön yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Harvoin se onnistuu. Sillä luonto määrää toisin kuin taktiikka tai valmentajan komennot. Eikä koskaan oikein opi, kumpi olisi oikein: toteuttaa luontoaan vai kunnioittaa kulttuuria.

Bach ratkaisi tämän ongelman suoraviivaisemmin ja niinpä Bachin musiikki onkin parasta jalkapalloa, mitä koskaan on voitu kuulla. Jos Bach pelaisi FC Trombissa, olisi hän Van Terrier. Bachin Brandenburgilaisessa konsertossa ei yksikään tahti tai tauko lepää ja jokainen nuotti soitetaan loppuun asti. Yhtään palloa ei jätetä pelaamatta, mitään tilannetta ei vältetä. Kun pelataan, pelataan, eikä itketä, anneta ohjeita, selitetä, pyydetä anteeksi tai osteta aneita.

Bachia ei voi ajatella säveltämässä kansallishymniä tai hymyilemässä Anna-lehden kannessa. On vain Bach ja Jumala ja siinä välissä pallo – siis musiikki. Bach tuskin miettisi valmentajan ohjeita tai itsehillintää saati luonnon ja ihmisen kamppailua. Kentälle mennään Jumalan armosta, eikä voiton takia. On vain pallo, Bach ja Jumala. Sitten pelataan. Joka solulla loppuun asti.

Joseph Haydn on sen sijaan erikoistilannemies. Vaparispesialisti. Beckham. Anna-lehden kansikuvissa useammin kuin Sportmagasinetin juttulistalla. Taitava. Tekee mielellään maaleja ja tienaa paljon rahaa. Ammattimies, jolla ei ole juurikaan annettavaa FC Trombin kaltaiselle joukkueelle. Hovimies. Tuskin suostuisi pelaamaan Estadio Emolan alustalla, tai panemaan päälleen pelipaitaa, jossa kaikilla on sama numero. Haydenin sävellystä lauletaan nykyisin Saksan kansallislauluna.

Konsertti päättyi täyteläisen punaviinin oloiseen australialaiseen nykymusiikkiin. Zoom and Zip -teos muistutti siitä, että jalkapallo on iloinen asia. Mikään ei ilahduta niin paljon kuin onnistunut kantapääkikka tai silmät kiinni päällä tehty maali. Kun viulua soitetaan ilman jousta tai orkesteri laulaa, kuten Zoom and Zip -teoksessa, ymmärtää että asioita voi tehdä toisinkin. Mitä olisi FC Trombi ilman Zucan kultaista kantapääkikkaa tai kolmen pisteen päämaaleja?

Mikkelin kaupunginorkesterin esityksestä voisi mikä tahansa jalkapallojoukkue ottaa opikseen. Tämän joukkueen kohdalla ei tarvitse haaveilla liiganoususta. Se on siellä. Esitys oli komea. Kukaan ei valittanut kesken esityksen toiselle, vieraileva koutsi osallistui itse peliin aina kun ehti, kaikilla näytti olevan hauskaa  ja tauolla pelaajat liikkuivat yleisön seurassa.

Hieno hetki potkupalloilijan elämässä.

 

Mainokset
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: