Siirry sisältöön

Ihminen loi jumalan muotoilijaksi

lokakuu 3, 2012

Julkaistu jokunen vuosi sitten erään muotoiluseminaarin nettisivustolla. Julkaisen tämän tässä siksi, että kunnallisvaaliiehdokkaan suhde Jumalaan lienee eräs tärkeimmistä valintakriteereistä – ainakin maikkarin vaalikoneen mukaan.

 

Jokainen ihminen on muotoilija. Ihmisestä tekee ihmisen, ihmisen kyky tehdä epämääräisestä aineksesta, materiasta jotakin, jolla on toisten ihmisten tunnistama rakenne, muoto, käyttö ja merkitys. Jokainen muotoilee joskus lauseita ja todellakin: me kaikki puhuessamme muotoilemme ilmaa. Puheessa äänihuulten, kielen, huulten ja suun lihasten avulla muotoillaan uloshengitysilmaa erilaisiksi ääniaaltosarjoiksi, joita toiset ihmiset tunnistavat. Ilman aaltoilu ilman muotoilua olisi vain ääntä. Muotoilu tekee ilmasta puhetta.

Ei siis ihme, että ihminen loi jumalansa muotoilijaksi. Luomiskertomus on upea kertomus luomisesta, luomisprosessista. Jotenkin luontevasti oletamme, että ajassa asiat alkavat jostakin, ja alussa tehtäviä tekoja pidetään luomisen tekoina. Muotoilu ja luovuus yhdistyvät luomiskertomuksen metaforassa.

Ennen muotoiluhommiin ryhtymistä, jumala luo raaka-aineet. Valo, ilma, vesi ja maa ovat jumalan materiaalivalintoja, joita muokkaamalla alkaa varsinainen muotoilu. Jumala muotoilee valoa antamalla sille kaksi olomuotoa: pimeän ja kirkkaan. Nämä materiat hän asettaa järjestykseen rytmittämällä valoa ja pimeyttä. Samalla hän luo puolihuolimattomasti ajan.

Luomiskertomukselle on ominaista se, että yksi asia johtaa toiseen. Kun maa on kerran luotu, sitä voidaan käyttää uusien innovaatioiden raaka-aineena. Maasta tehdään ihminen ja ihminen jaetaan sukupuoliksi. Jumala on pragmaatikko: hän toimii tilanteen mukaan ja arvioi tekemisiensä toimivuutta koko ajan.

On nerokasta, että jumala loi ensiksi puheen ja sitten katseen, jotta luomistyön kyberneettinen  input – output voidaan toteuttaa kokonaisvaltaisesti. Jumalan luomistekniikkahan perustuu puheaktiin – ilman sovellukseen, jolla maailman jokin materia tai muoto tehdään. Sen jälkeen jumala katselee – käyttää siis valoa – ja arvio aikaansaannostaan. Konsepti on ilmeisen toimiva, koska jumala on jälkiinsä poikkeuksetta tyytyväinen.

Jumalan muotoilullisuus ja luovuus ovat radikaalia uudistamista, joka perustuu vahvaan sisäiseen motivaatioon, ankaraan riskin ottamiseeen, luottamukseen ja ennakkoluulottomuuteen. Jumala ei tee asiakasanalyysejä, konseptointia tai tarvekartoituksia. Tyhmäksi tai kurittomaksi jumalaa ei kuitenkaan voi sanoa. Luomisprosessi on tiukka, jäsennelty ja jatkuvan arvioinnin kohteena. Mutta se on fantastinen, runollinen ja samalla käytännöllinen. Jumala on runoilijasielu, harrastajainsinööri ja tosi hyvä projektipäällikkö.

Nykyaikaista PD-tutkinnon suorittanutta muotoilujohtajaa jumalasta ei silti saa. Hän muistuttaa amatööriä, joka tekee asioita rakkaudesta ja kokeilun halusta. Hän käyttää materiaaleja, kuten savea, ennakkoluulottomasti ja yllättävästi. Kukaan nykyaikainen kvartaalitalouden realiteeteissa toimiva ammattilainen ei ottaisi sellaisia riskejä kuin jumala otti. Mutta amatöörit ottavat, koska eivät tiedä. Luulen, että jumala oli liikkeellä enemmän tunteella kuin tiedolla tai taidolla. Luovuudessa on aina aavistus amatöörimäisyyttä.

Luova muotoilu ja siitä tarinointi on edelleen ihmiskunnan suuria leikin ja työn kohteita.  Muotoilu on osa jokaisen arkea ja jokainen on luova. Luojan kiitos, luovuus on jokaisen amatöörin luovuttamaton onni. Sen sijaan ammattilaisuuden yhdistäminen muotoiluun ja luovuuteen on suuri haaste.

Miten kyetä saavuttamaan uutta osana jotakin sellaista, jonka tehtävät, toimintatavat ja sallitut sanat ovat jo etukäteen määriteltyjä, niin kuin professiossa on tapana? Raamatussa luovan ihmisamatöörin alamäki alkaa professionaalisuuden liittyessä tarinaan. Paratiisiin luikerteleva konsultti täydentää jumalan luomusta tuomalla mukanaan arjen hallintasovelluksen, jonka beettaversion hän myy pilkkahintaan. Syntyy tieto, moraali ja valtavat konsulttimarkkinat. Aletaan tarvita sääntöjä ja suotavien ja ennen kaikkea ei-sallittujen tekojen luetteloita ja niitä, jotka osaavat tulkita sääntöjä.

Jokaisella professiolla on omat käskynsä ja pukukoodinsa. Luovillakin aloilla – tai ehkä juuri luovilla aloilla, kenties? Miten tässä ollaan uudistuvia muotoilijoita? Muotoilu ei tietenkään ole sinänsä ongelmallista. Perinne, disipliinit ja erikoistuneet ammattiarvioitsijat kertovat kyllä, mikä on hyvää, taitavaa, oikein ja maukasta juuri nyt. Mutta onko paras tai taitavin välttämättä luova?

Minusta luovuustarinan luovuus on parhaimmillaan silloin, kun syntyy jotakin vahingossa. Se, että asioita syntyy vahingossa, ei tarvitse merkitä sitä, että millään ei olisi mitään väliä, tai että kaikki olisi vain sattumaa. ”Tekevälle sattuu”, ei tarkoita tuskallista kipua peukalossa, vaan kokeilijan ja asioita yhdistävän elämän kiinnostavuutta, tylsyyden vastakohtaa. Se, joka ei tee, ei koe. Se, joka tekee, kokee, ymmärtää ja välittää.

Kun ihminen loi jumalan, ihminen otti tehtäväkseen maailman luomisen. Siksi luomistarina jatkuu koko ajan kaikilla elämän alueilla, myös materiaalien kanssa työskentelevillä ja muotoja työkseen työstävillä.  Professionaaleille, kouluille ja perinteen vaalijoille uutinen saattaa olla huono, sillä uutuus ja luovuus särkevät ja raiskaavat yhdistellessään ja muotoillessaan ikuisina pidettyjä totuuksia ja erilleen asetettuja aineksia.

Mainokset
Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: