Skip to content

Vaalityön opetukset

lokakuu 28, 2012

Kuvan otti tyttäreni Alma.

Tässä yhteenvetoni ja itsearvioni vaalityöstä muutama tunti ennen vaalitulosten julkaisemista.

Blogi. Perustin vaaliblogin, jossa julkaisin ennen vaaleja 24 juttua, joista noin puolet kirjoitin kuukauden kestäneen kampanjani aikana. Näyttökertoja juttuni keräsivät melkein 1800. Moni varmaankin luki useampia juttuja, joten lukijoita on tietenkin paljon vähemmän. Saapa nähdä kuinka moneksi ääneksi lukukerrat muuttuvat. Harmi, että äänekkäimmät kannattajani sosiaalisessa mediassa eivät äänestä Mikkelissä. Bloggaaminen oli hauskaa ja olin iloisesti yllättynyt blogin hyvästä vastaanotosta.  Tyttäreni Ella ja Siiri käskivät mainostaa blogia Facebookissa. Vasta sitten blogi alkoi vetää. Fiksuja. Tosin FB:n sekoittaminen vaalikampanjaan tuntui hieman tunkkaiselta.  Sori.

Teemat. Parhaiten käsittelemistäni teemoista purivat nuorten kasvatusta koskeva ”Nuoret kuriin” -juttu, omaelämäkerrallinen sukupolvitilitys ”Sosiaalinen lasku” ja yleispoliittinen itseruoskinta ”Ei kiinnosta”.  Melkein kaikki lukijat löysivät blogiini perheenjäsenteni ja tuttavien FB-jakojen ansiosta. Niitä olitte tehneet kymmeniä.  Myös Mikkelin Seudun Vihreiden nettisivujen kautta tuli mukavasti liikennettä. Kampanjani rakensin oman asiantuntijuuteni ja varsinkin kulttuuriteeman ympärille. Olenhan julkaissut tiedetekstiäkin kulttuurista ja projektityöstä. Nämä teemat eivät saaneet läheskään sellaisia lukijamääriä, kuin nuorisoasia ja turhautuneet yleisvuodatukseni. Asiantuntijuus ei siis myynyt, vaikka hurskaasti niin itselleni uskottelin.

Vaalikone. En pitänyt näistä. Länsi-Savon vaalikoneessa en saanut itseäni kymmenen parhaan joukkoon. Sen sijaan kommenttini ”Voiko valta valua?” ylitti uutiskynnyksen.

Tori. Kävin kolme kertaa torilla jakamassa esitteitä ja tutustumassa muihin ehdokkaisiin. Tapasin myös äänestäjiä. Yleensä en osannut vastata selkeisiinkään kysymyksiin ja kun eräs äänestäjä epäili rehellisyyttäni, palautin epäilyn hänelle takaisin. Olen pahoillani epäkohteliaisuudestani.  Muidenkin puolueiden edustajia tapasin. Aika harva valitsi linjakseen hyökkäävyyden. Joku epäili minun varastaneen puoluetoverinsa suklaata. En ole varastanut. Siis pahimmillaan minua epäiltiin valehtelusta ja varastamisesta ja yleensä vastasin esitettyihin kysymyksiin väärin. Jotain tällaista toripolitiikalta odotinkin.

Lentolehtinen ja luukuttaminen. Koin velvollisuudekseni valmistaa kampanjaani varten lentolehtisen eli flyerin.  Taitoin lapun itse. Teetätin 200 lehtisen painoksen, kustannus oli 28 euroa.  Työpaikkani vaalipöydältä esitteitä katosi yhteensä kolme. Torilla jaoin lehtisiä Vihreiden yleisesitteen kanssa ehkä viisikymmentä.  Nuijamies-Kirjalan kaupunginosassa luukutin lehtisiä Vihreiden yleisesitteen ja  Liikasen Velin esitteen kanssa noin 70 postilaatikkoon yhdessä vaimoni Paulan kanssa. Se tuntui omenavarkaissa käymiseltä. Anteeksi kaikille. Emme laittaneet sellaisiin laatikkoihin mitään, joissa luki ”Ei mainoksia”. Ellei sitten vahingossa. Toivottavasti ei tullut päällekkäisiä postauksia.  Muut vaalityöntekijät jakoivat sitten loput, useita kymmeniä siis. Kiitoksia!

Sidosryhmätapaaminen. Järjestimme Paulan kanssa yhdessä Paulan keittiögallerian avajaiset ja poliittisen tupaillan. Se oli oikeasti hauskaa. Meillä ei koskaan käy vieraita, nyt kävi. Kiitoksia kaikille, jotka tulivat!

Puolueen tuki.  Oli hienoa, että ”Nuoret kuriin” -juttu painettiin vaalilehteen. Mikkelin seudun vihreiden sivuilta tuli paljon lukijoita blogilleni ja alussa saamani rohkaisevat kommentit puoluetovereilta saivat hyvälle mielelle. Sitä tapahtuu liian harvoin. Puoluetoimiston ja kokeneempien jakama tieto oli hyvin laadittua ja auttoi ymmärtämään asiakysymyksiäkin. Vellu auttoi aina kaikessa. Hieno poliitikko ja ihminen.

Valokuva. Oman naamansa esitteleminen on ja ei ole kivaa. Kiitoksia niille, jotka antoivat käyttää minusta ottamiaan kuvia blogissani ja muualla. Suurkiitos tyttärelleni Almalle hienosta pihlajanmarjakuvasta!

Työtoverit.  En osaa suhtautua itseeni riittävän vakavasti ja siksi työtovereitteni antama henkinen tuki oli musertavan hauskaa koko kampanjan ajan.

Entä sitten? En edelleenkään tiedä. Ihan kaikki politiikassa kokemani ei ole ollut kovin hauskaa. Se on vakava puute. Ehkä jatkan blogin pitämistä. Se on terapeuttista ja Paulan mielestä voisin jatkaa. Hänen arvioonsa luotan aina.

Mainokset

From → Vaalijutut

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: