Siirry sisältöön

Lisää päällekkäisyyttä töihin!

tammikuu 4, 2013

Silloin tällöin, eikä aivan harvoin, olen ollut keskustelussa, jossa on puhuttu päällekkäisestä, turhasta työstä. Tämä on melko tavallista, kun keskustellaan kehittämisprojekteista ja niiden suunnittelusta. Jos jollakulla on jokin idea, halutaan varmistaa, että joku ei jo tee samaa.

Ajatus vaikuttaa järkevältä, jos ajatellaan vaikkapa maidon ostamista. Jos perheen isä ostaa purkin maitoa ja samoin tekee äiti, eivätkä he tiedä toistensa ostoksista, on maitoa liikaa tavanomaiseen kulutukseen verrattuna. Se on huono asia, koska maito saattaa pilaantua ja jäädä juomatta.

Päällekkäisyyden välttämiseen kehittämistyössä liittyy pari minua askarruttavaa asiaa, jotka ovat hankalia ja epämukavia. Ensinnäkin ihmettelen, voidaanko kehittämistyössä yleensä päätyä vain yhteen lopputulokseen, yhdellä ja samalla tavalla? Esimerkiksi uuden opintokokonaisuuden voi toteuttaa monilla eri tavoilla ja sisällöillä. Sama pätee opiskelijoiden tekemiin projektitöihin. Jos opiskelijoille annetaan sama ideointitehtävä, he päätyvät aina erilaisiin ratkaisuihin. Toimeksiannosta syntyy monia rinnakkaisia, erilaisia ehdotuksia. Luulen, että monilla muillakin on samankaltaisia kokemuksia.

Toinen ihmetykseni liittyy siihen, miksi päällekkäisyyttä pitäisi uutta luovassa T&K-työssä vältellä? Ihmiset ehdottavat hyvin erilaisia ratkaisuja samoihin, monimutkaisiin ongelmiin. Silloin ei minusta tehdä oikeastaan päällekkäistä työtä, vaan rinnakkaista työtä, jota esimerkiksi normaalissa koulutyössä käytetään omien ideoiden rikastamisen ja kritiikin apuvälineenä. Näin syntyy aina uusia ja parempia ratkaisuja ja kiinnostavaa, elävää keskustelua. Tätä kuitenkin pyritään kehittämistyössä välttämään, koska samanaikainen, saman toimeksiannon toteutus rinnakkaisissa projekteissa saatetaan kokea huonona koordinaationa ja resurssien tuhlauksena.

Pelkään pahoin, että kehittämistyössä vältelty päällekkäisyys liittyy ajatukseen siitä, että ideat olisivat yksityisomistuksen piiriin kuuluvia objekteja, joilla on ennalta määrätty ja ennustettava elinkaari. Tällainen ideaobjekti ilmestyy Otaniemestä palkatun konsultin vetämän luovan työpajan tuloksena fläppitaululle, luovan neron mieleen takkatulen ääressä tai – niin kuin tavallista – johtoryhmän iltapäiväpalaverin kohdassa, ”muut asiat” sekavan keskustelun ja hillomunkin välissä. Idea on tehotuotantoon viritetyssä kehittämistyössä saatava pikavauhtia kiinnitettyä resursseihin, joilla idea sitten muutetaan innovaatioksi tilapäisen projektiorganisaation avulla.  Näin idea syntyy erillisenä ja yksilöitävänä, se jalostetaan erillisenä yksilönä ja sellaisena se heitetään markkinoille. Tämä on päällekkäisyyden välttämisen objekti-idealismia. Luulen, että se ei ole kovin laadukas tapa luoda kiinnostavia uutuuksia.

Minusta työssä pitäisi olla paljon enemmän päällekkäisyyttä. Samaa asiaa pitäisi olla kehittelemässä monia rinnakkaisia tiimejä – ainakin jonkin aikaa. On naivia olettaa, että hyvät ideat olisivat ennalta määrättävissä ja päällekkäisyys olisi haaskausta. Se ei päde edes maitokauppareissuun. Fiksu perheenisä tekee ylimääräisestä maitoresurssista lettutaikinan. Se yllättää, ilahduttaa ja muuttaa päällekkäisen hankinnan paremmaksi käyttäjäkokemukseksi, kuin yhdellä maitolitralla olisi saatu aikaan.

Mainokset

From → Sekalaista

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: