Skip to content

Minne on kadonnut koulun vastuu?

tammikuu 6, 2013

Tuskin mikään määrittää suomalaisia enemmän kuin koti ja koulu. Kotona opitaan käymään potalla, syömään pilttisoseita, muodostamaan äänteitä, joilla saa huomiota osakseen, opitaan panemaan TV päälle ja istumaan saunan lauteilla hiljaa. Muun muassa. Koulussa opitaan laulamaan kuorossa, seisomaan jonossa ja kirjoittamaan. Muun muassa.

Tämän oppii lapsi, joka imee itseensä kaikkea sitä, mille hän kulloinkin altistuu. Ennen koulua on ympärillä äitejä, isiä, mummoja, vaareja, veljiä, siskoja, naapureita, barbeja, pikkukakkosia, kännyköitä, auton turvaistuin, päiväkotitätejä ja Koiramäen talon renki.  Ihminen on oppiva otus, joka kasvaessaan omaksuu monenmoisia asioita. Jotkut asiat opitaan opettamalla, useimmat muuten vain. Tai niin minä uskon.

Jos jotakuinkin jokainen suomalainen on jonkinlaisessa kodinomaisessa ympäristössä kasvanut ja jonkinlaista koulua käynyt, niin siihen ne yhtäläisyydet sitten jäävätkin. Toiset ovat sitä mieltä, että lapsista tulee sitä, mitä ne ovat, kasvatuksen ansiosta, toiset taas ovat sitä mieltä, että lapsista tulee sitä, mitä ne ovat, sattumalta, vaihtelevien olosuhteiden vaikutuksessa.

On mukavaa, että kasvatuksesta voi olla monta eri mieltä. Samalla kun kerron kasvatuskäsityksistäni, paljastan näkemykseni siitä, miten lapsesta tulee kunnon aikuinen ja kuinka hyvä ihmisyhteisö toimii.

Marja Rehn kirjoitti Länsi-Savossa kotikasvatuksesta ja antoi ymmärtää, että kodit ovat sysänneet kasvatusvastuun koululle ja me isät ja äidit emme hoida hommiamme. Kotikasvatus on kadonnut jonnekin. Samalla syntyy vaikutelma siitä, että rouva Rehn ei ehkä itse kuulu meidän surkeiden kotikasvattajien joukkoon. Ainakin hän on kolumninsa mukaan saanut ”tiukan kotikasvatuksen”. Tulkitsen, että tiukka kotikasvatus on periytyvää ja parempaa kuin löysä kotikasvatus.

Tiukan kotikasvatuksen haikailijat uskovat aika lujasti ja naiivisti kasvatuksen mahdollisuuksiin. Lapsen ja nuoren elämänpiiri yksinkertaistetaan suorituksiksi, jotka ovat jonkun kontrolloitavissa ja ohjattavissa.  Yleensä argumentointi noudattaa samaa kaavaa: jos ihminen on menestynyt hyvin elämässään, se on hyvän kotikasvatuksen ja yksilön erinomaisuuden ansiota.  Argumentointiin sisältyy myös sentimentaalinen käsitys siitä, että ennen kotikasvatus oli tiukkaa, nyt löysää ja siksi opettajat joutuvat kärsimään kotien höllentyneestä moraalista.

Yhteiskunnan olosuhteet ovat muuttuneet omana elinaikanani niin paljon, että on ihme, että kodeissa vielä kyetään kasvatuksesta niinkin mestarillisesti selviytymään. Sen sijaan koulujärjestelmä on pahasti jäänyt jälkeen muuttuviin olosuhteisiin vastaamisessa. Koulu pakenee Pisa-menestyksen taakse ja on ottanut yhä enemmän tehtäväkseen elinkeinoelämän etujen valvomisen ja kansainvälisestä kilpailukyvystä huolehtimisen. Peruskoulu on käpertynyt opettaja- ja oppiainesvetoiseen tiedonvälitykseen.

Yhteiskuntaan syvälle syöpynyt eriarvoistuminen, näköpiirissä olevat olemattomat työllistymismahdollisuudet, ankara ulkonäkö- ja kulutuskilpailu, perheiden toimeentulo-ongelmat, lisääntynyt huumekauppa, väkivalta, ympäristökatastrofit, rasismi ja muut koko yhteiskuntaa jäytävät pulmat ovat osa lasten ja nuorten todellisuutta. Näitä asioita varten (perus)koulun pitäisi olla paljon paremmin varustettu. Kouluissa pitäisi olla enemmän muitakin kuin opettajia töissä. Koulua pitäisi muuttaa, jotta vanhempien ei tarvitsisi ottaa vastuuta kaikista niistä ongelmista, jotka yhteiskunta on aiheuttanut suosiessaan yletöntä tehokkuusajattelua, kohtuutonta kilpailua ja musertavaa menestyspakkoa.

Mainokset

From → Sekalaista

One Comment
  1. Hyasintti permalink

    Peruskoulussa parasta on se, että se on peruskoulu – kaikilla on vanhempien tulotasosta riippumatta mahdollisuus opiskella sen mukainen oppimäärä. Muuta hyvää systeemistä onkin sitten vaikea kaivaa.

    Toivottavasti sekä rouva Rehn että herra Uotila kävivät kommentoimassa uuden opetussuunnitelman luonnosta marras-joulukuussa. Minä en käynyt. Kun siinä oli esimerkiksi ”vaihtoehtoisten oppimisympäristöjen” kohdalle lisätty ”tietokone”, katsoin parhaaksi olla osallistumatta, koska kommenttini eivät mitenkään riittäisi tekemään opetussuunnitelmasta edes siedettävää, saati sitten vaikuttamaan peruskoulun käytäntöihin.

    Onneksi koululaitos sisältää (vaikkakin harvoja ja harvoin) poikkeusyksilöitä, jotka aina silloin tällöin uhraavat elämänsä taisteluun tuulimyllyjä vastaan, kyseenalaistaen peruskoulun peruskäytännöt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: