Skip to content

Soveltuvuussepitebisnes

helmikuu 28, 2013

Olen joskus ollut soveltuvuustesteissä. Joskus prosedyyri on päätynyt työsuhteen solmimiseen, joskus taas ei. Minusta soveltuvuustestaaminen on nokkela keksintö ja hyvä bisnes, joka aivan erityisesti sopii suomalaiseen, mittaamisesta huumaantuneeseen työelämään. Piirtely-, ristisana- ja laskutehtävien sekä junior consultant -psykomanagereiden tekemien haastattelujen perusteella laaditut raportit näyttävät kovin tieteellisiltä. 

Nokkeluustehtäviä teettämällä saadaan aikaan jakaumia, joiden perusteella voidaan ihmiset asettaa järjestykseen. Sopivat vastaukset kertovat pettämättömästi, miten ihminen menestyy työtehtävissä. Uskoo, ken tahtoo. Aika monet uskovat.  Minä en. Tosiasiassa soveltuvuustestit ovat kekseliäs tapa saada rahaa puoliautomatisoidulla sepitekoneella. Testibisines kukoistaa Suomessa. Vain harvoissa maissa testataan yhtä innokkaasti ihmisiä kuin Suomessa. Miksi?

1. Testaamisen taustalla on usko siitä, että ihminen on pysyvien ominaisuuksiensa summa. Jokainen ominaisuus on testimaailmankuvan mukaan erillinen ja mitattavissa. Ominaisuuksien mittaamisen avulla voidaan määritellä kivoja ominaisuuskokonaisuuksia. Näin testauksia ostavat työnantajat välttävät omaan arviointikykyyn perustuvan vastuun ja valinnat voidaan perustella numeroilla ja jakaumilla. Testauksiin uskovan työelämän arvot perustuvat riskien välttämiseen, kilpailuun, kilpailuttamiseen, kontrolliin ja suoraviivaiseen mittaamiseen.

2. Testaamiseen liittyy ajatus siitä, että ihminen on tilanteista, mielialoista ja aikomuksista riippumaton.  Testien avulla ihmisestä uskotellaan saatavan sellaisia näytteitä pysyvistä ominaisuuksista, jotka selittävät tulevaa menestystä uusissa työtehtävissä.  Testattava ei voi perustella vastauksiaan. Testi toimii kerrasta poikki -periaatteella, eikä siitä voi valittaa. Vain testaajat selittävät analyysejään, testattavalle, jälkikäteen.

3. Testaaminen tuottaa hyviä tuloksia. Testien avulla saadaan ihmisten välille eroja ja ne, jotka menestyvät testeissä, kokevat testit varmasti palkitsevina. Se lisää itseluottamusta ja myönteistä suhtautumista testeihin, testeissä esille nostettuihin ominaisuuksiin ja työnantajaan. Koska jotakuinkin kaikki esimiehet ja asiantuntijat on testattu, he luultavasti turvautuvat testaamiseen, kun itse ryhtyvät rekrytoimaan. Tämä varmistaa samojen ominaisuuksien kasaantumisen tehtäviin, joita varten testejä tehdään.

4. Ne jotka eivät testeissä menesty, tuskin kyseenalaistavat testejä julkisesti, koska testeissä menestymättömyys kertoo huonoista, työelämään sopimattomista, pysyvistä ominaisuuksista, joiden korjaaminen on vaikeaa. Koska testibisnes on ”luottamuksellista”, ei testibisnestä voida kriittisesti arvioida yleisellä tasolla, eikä myöskään tapauskohtaisesti.

5. Testaajat hyötyvät taloudellisesti testaamisesta – eli ihmisten ominaisuuksista tehtyjen sepitteiden kaupankäynnistä. Toimeksiantajien ja testaajien liitto ylläpitää riippuvuutta, joka tuottaa testaajille rahaa ja toimeksiantajille mahdollisuuden kohdella testattua ominaisuusinvestointina. Näin voidaan vahvistaa maailmankuvaa, jonka mukaan ihmisen työ on henkilöstä irrallinen ominaisuusnippu, jota saa ja kuuluu kontrolloida, määritellä ja vaihtaa mihin tahansa muuhun vastaavan vaikutuksen saatavaan vaihdon kohteeseen.

Soveltuvuustestibisines on turha, kallis ja työelämää köyhdyttävä käytäntö. Minusta soveltuvuustestibisnes kannattaisi laittaa turhakeverolle.

Mainokset

From → Sekalaista

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: