Skip to content

Lastensuojelua

huhtikuu 29, 2013

Toisinaan käy niin, että töissä ja kotona on kurjaa. Työt eivät maistu, tehtävät turhauttavat, palkka ei tunnu riittävän mihinkään tai kollegat tai esimiehet ovat keljuja. Hyvällä tuurilla onnistut vaihtamaan työpaikkaa ja paikkakuntaa. Vaikka et ehkä onnistu vaihtamaan työpaikkaa, voit – hyvällä tuurilla – saada apua ongelmiisi, saatat vaikkapa päätyä sairauslomalle tai hakeutua opinto- tai vuorotteluvapaalle. Kehnosti sujuvan ihmissuhteenkin voi aikuiseen tapaan päättää ja vaihtaa parempaan. Vaihtoehtoja on.

Entäpä jos olet viisitoistavuotias peruskoululainen ja koulussa, kotona ja kavereiden kanssa on kurjaa? Mitä silloin voi tehdä? Kouluvelvollisuus ja koulun tavanomaiset käytännöt eivät taida mahdollistaa esimerkiksi sitä, että voisit neuvotella opettajan tai rehtorin kanssa siirrosta uusiin, sinulle sopivimpiin tehtäviin.  Hakeutuminen johonkin toiseen kouluun ei käy sekään ihan käden käänteessä ja joka tapauksessa vaihtoehtona olisi vain toinen, samanlainen peruskoulu.

Vanhemmista ja sisaruksista ei voi ottaa eroa. Ei ihme, että peruskoululaisen elämä saattaa joskus tuntua vaihtoehdottomalta. Aikuisten maailma on paljon joustavampi. Kun peruskoululaisella menee kurjasti, hän joutuu tilanteeseen, jossa vaihtoehdot ovat surkeita ja valintoja tekevät aina jotkut muut. Lasta aletaan suojella. Eipä silti, että teini kunnon valintoja osaisi tehdäkään, mutta osaammeko me aikuiset tehdä aina hyviä päätöksiä? En ainakaan minä tee aina hyviä päätöksiä, vaikka asia koskisi itseäni. Ja minä olen sentään ollut minä jo kohta puoli vuosisataa.

Nuorten ongelmien käsittely ei toimi. Nuorten ongelmat sysätään milloin koulun, milloin vanhempien, milloin median syyksi. Tietenkin syyllisen etsiminen on kiinnostavaa, mutta jos yksittäisellä nuorella on mitään arvoa, olisi parempi pohtia sitä, miten nuorten – ongelmallisten nuorten ja muidenkin – pahoinvointia voitaisiin ehkäistä ja hoitaa.

Ongelmia onkin paljon. Koulujen sisäinen ja kouluasteiden välinen tiedonkulku ei toimi. Koulun, sosiaalitoimen ja terveydenhoidon välinen tiedonkulku ei toimi. Terveydenhuollon eri yksiköiden välinen tiedonkulku ei toimi. Nuorille tarjotaan liian vähän psykiatrisia palveluja ja siksi koulut ja nuorisokodit joutuvat hoitamaan nuoria, jotka ehkä tarvitsisivat aivan toisenlaista tukea. Lääkkeitä määrätään nuorille ilman kunnollista terapiaa. Yhden lapsen ongelmia saattaa olla ratkomassa lyhyen ajan sisällä kymmeniä eri henkiöitä. Kukaan ei tunne kokonaisuutta ja kaikki osalliset turhautuvat. Kun – tai jos – nuori asiantuntijavyöryssä kertoo jotakin itsestään, on samaa tarinaa kysymässä huomenna jo joku toinen ja ylihuomenna kolmas. Nuorten ongelmien ratkaiseminen näyttää perustuvan ensisijaisesti organisaatioiden graniittiin hakattuihin prosesseihin, mutta tuskin lainkaan nuoren kokemukseen. Jos jotakin varmuudella suojellaan, niin organisaatioiden ja ammattikuntien omia etuja.

Niinpä ei ole lainkaan kummallista, että Mikkelissä voidaan ajaa nuorisokoti alas ilmoitusluontoisena asiana parissa, kolmessa viikossa.  Syyt varmaankin ovat omistajan kannalta ymmärrettävät: taloudelliset ja tuotannolliset. Tosin syitä ei vaivauduta asianosaisille – lapsille ja heidän kansaan työtä tekeville – selittämään. Työpaikkoja lakkautettaessa käydään yleensä edes jonkinlaiset YT-neuvottelut. Nyt pantiin sileäksi nuorisokoti  ilman sen ihmeempiä selityksiä.

Nuori, jolle tilapäinen koti on tiukka paikka ja tärkeä mahdollisuus saada otetta omasta elämästään, saa tällaisesta toiminnasta selkeän viestin:  ”Olet objekti. Me päätämme puolestasi. Tyydy kohtaloosi, tiedämme, mikä on sinun parhaasi. Kohennamme prosesseja  – harmi, että prosessin suoraviivaistaminen sattui sinun kohdallesi. Älä huoli, olemme siirtymässä uuteen järjestelmään, jossa ostamme vaikutuksia nuorisokotipaikkojen sijaan!”

Pelkäänpä pahoin, että tällainen käsittämätön puhe nakertaa nuoren ohutta luottamusta yhteiskuntaan entisestään.

Nuorisoasialle pitäisi tehdä jotakin heti.  Se on helppoa, koska meidän ei tarvitse muuttaa hölmöjä nuoria, vaan vain meitä rationaalisia aikuisia. Koulu pitäisi päivittää vastaamaan huomisen tarpeisiin. Tarvitaan muitakin vaihtoehtoja kuin koulu tai koulusta ulos. Emme elä enää monoliittisessa valtiossa, jossa kaikki menevät koulun jälkeen neljäksikymmeneksi vuodeksi töihin, laulettuaan Kirkossa suvivirren, käytyään armeijan tai talouskoulun. Kaikki eivät juo kolmena kesänä itseään rokkifestareilla kaatokänniin, horjahda neljäntenä kesänä kirkkohäissä heteronaimisiin, hanki kahta lasta, Saabia ja pitkän tavaran omakotitaloa.  Sellaisia suuria, suoria linjoja ei enää ole.

Miksi nuorilta odotetaan alistumista vaihtoehdottomuuteen, kun vain ani harva aikuinen sellaiseen alistuu? Viranomaiset eivät saa enää nöyryyttää nuoria mielenterveyshoitopalveluiden jonoilla. Nuorille on annettava paremmat mahdollisuudet valita itse, koska me aikuiset emme osaa.

Mainokset

From → Sekalaista

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: