Skip to content

Toimintamallin kehittäminen

elokuu 16, 2014
Olin palaverissa jossa keskusteltiin muun muassa toimintamallien kehittämisestä. Havahduin kesken palaverin ja kysyin, mitä sillä tarkoitetaan. Kollegat hieman närkästyivät. Koin lievää ahdistusta, koska kysymys tuntui jotenkin väärältä. Oikeastaan tiedän, mitä toimintamllin kehittämisellä yleisesti ottaen tarkoitetaan ja siksi kysymys oli epäreilu. Toisaalta minulla ei ole harmainta aavistusta, mitä toimintamallin kehittämisellä erityisesti tarkoitetaan ja siksi kysymys oli vilpitön.
 
Olen työskennellyt parikymmentä vuotta laitoksissa: oppilaitoksissa ja terveyslaitoksessa. Niissä pääasialliset tehtäväni ovat olleet lukemista, kirjoittamista ja puhumista. Olen työskennellyt laitosten projektien ja koulutusohjelmien  suunnittelijana, päällikkönä, opettajana ja johtajana. Vähitellen alan oppia laitosten kieltä.
 
En ole puhumastani laitoskielestä erityisen ylpeä, mutta toisaalta se on sitä, mitä teen. Käytän suurimman osan työajastani siihen, että ymmärtäisin, mitä erillishaku tarkoittaa tai kuinka oikaisupyyntöön pitää kirjoittaa vastine. Olen myös oppinut, että TAS on työaikasuunnitelma, LTO on lastentarhanopettaja ja AMS arkistonmuodostussuunnitelma.  
 
Miksi tällä kertaa juuri toimintamallin kehittäminen sai minut valpastumaan? Teenhän päivästä toiseen työtä, jonka tarkoituksena on kuvata numeroilla sitä, mitä työpaikkani käytävillä, työhuoneissa ja luokkahuoneissa tehdään. Se on vieläkin kummallisempaa.
 
Syynä oli varmaankin liian pitkä loma. Loman jälkeen laitosten kieli tuntuu tutulta kuin virolaisten puhe kadulla; kaunista, mutta käsittämätöntä. Kun eteeni tulee työajan suunnittelun vuosikellossa kohta työaikasuunnitelmien hyväksyminen, en tiedä mitä nappia pitää painaa. Onneksi laitoksissa on hyvät tulkkipalvelut.
 
Jotkut kielitieteilijät puhuvat kieliopillisista metaforista. Muistaakseni sillä viitataan sellaiseen puheeseen, jossa tekeminen muutetaan asioiksi. Kun lomalla huikkaan ovelta: ”menen kauppaan”, työpaikalla pitää sanoa: ”aloitetaan hankintaprosessi”. Tämä on asiallista ja järkevää, koska laitoksen tehtävä on olla asiallinen ja järkevä, eli suunnitelmallinen, tasapuolinen, tehokas ja kontrolloitu. Aivan erityisen asiallinen ja järkevä on asiantuntijaorganisaatio.
 
Laitosten ja asiantuntijaorganisaatioiden on luotava kieli, jossa tekeminen voidaan muuttaa numeroiksi. Muuten mikään ei toimi. Siksi jutteleminen toisten ihmisten kanssa, kinastelut, ihastelut, unelmat, suostuttelut ja juorut on muutettava suunnitteluksi, kehittämiseksi tai lähiopetuskerroiksi. Suunnittelu voidaan muuttaa suunnitelmaksi, jolla on määrä ja laidat. Siitä tulee asia, jolle voidaan antaa esineellinen arvo.
 
Siksipä minä en voi moittia toimintamallin kehittämistä. Teenhän sitä lomallakin. Kun aika liian pitkän loman aikana kävi pitkäksi ja pelkäsin joutuvani lukemaan tylsiä kirjoja terassilla, halusin vaihtelua. Haaveilin mökkitontin harventamisesta raivaussahalla. Olin nähnyt raivaussahamainoksen ja talvella olin sellaista pitänyt rautakaupassa kädessäni. Siitä lähtee mukava polttomoottorin ääni ja rakastan bensiinin tuoksua. Tulee hurjan nuoruuden vapaudentunne kurkkuun. Sillä ja raivaussahalla saisi luultavasti aika paljon pikkupuustoa nurin. Pidän harvasta metsästä. En pidä pusikoista.
 
Ostin raivaussahan. Kokosin sen ja huomasin, että vehkeen sijoittelu vaatii jonkin erityisen ratkaisun. Kehittelin sille puuvajaa n telineen. Sitten raivasin ja nautin pusikon nujertamisesta. Tuli paljon risua. Mitä niille tehdään? Tein ensi alkuun keskelle tonttia ison kasan. Nyt se on miehen mittainen. Seuraavaksi pitää keksiä, mitä teen mokomalle kasalle.
 
Mökkimetsän raivaaminen on toimintamallin kehittämistä. Halusin tehdä jotain, ryhdyin tuumasta toimeen ja tehdessäni eteeni tuli ennakoimattomia ongelmia, jotka sitten ratkaisin. Kun pulma oli ratkaistu, saatoin seuraavalla kerralla hyödyntää ratkaisuani ja kolmannella kerralla tiesin jo melko tarkkaan, miten yksi tontinraivausrupeama etenee. Se on toimintamalli. Vakiintunut ja hyväksi kokemani järjestys tekemiselle, jonka sovin itseni kanssa mökkimetsässä koettujen kokeilujen aikana. Aluksi en tiennyt kovin tarkasti, mitä pitää tehdä, nyt tiedän paremmin. Se on kehittämistä.
 
Tämmöistä tekemistä varmaan se kollegakin tarkoitti. Eihän kukaan voi tietää, mitä toinen tarkoittaa, ennen kuin itse kokeilee sitä, mitä toinen sanoo. Asiantuntijaorganisaatiossa on vain niin, että on niin kiire, että kokeilemaan ei aina ehdi. Jää aikaa vain sanomiselle. Sanotaan, mitä tehdään, tehtiin tai tehtäisiin. Sitä paitsi meitä asiantuntijatyöntekijöitä ei olisi helppoa erottaa työntekijöistä, jos meillä ei olisi sellaista kieltä, mikä tekee meistä asiantuntijoita. Asiantuntija on sanomisen mestari.
 
Eipä silti, voisihan sitä joskus kokeilla, voisiko toimintamallin tai kehittämisen korvata jollakin muulla sanomisella. Vaikka vain huvikseen. Enkä suosittelekaan muuta kuin yksityisajattelua tässä tapauksessa. Kalliiksi nimittäin kävisi, jos projektihakemuksessa alettaisiin puhua siitä, miten mukavaa on haistella bensan tuoksua metsikössä ja kaataa pusikkoa huvikseen. Asiallisempaa ja strategiaohjelman kieleen sopivampaa sekä kehittämistyössä ymmärrettävämpää on muotoilla puuhastelu vaikkapa ”toimintamallin kehittämiseksi ikääntyvän maalaistaajamaväestön toimintakyvyn luontolähtöiseen ylläpitoon”.
 
Mainokset

From → Sekalaista

Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: