Skip to content

Miksi vaari eksyi sairaalassa?

tammikuu 6, 2015
Viime viikonloppu oli sairaalaviikonloppu. Viime vuonna 90-vuotta täyttäneille vanhemmilleni, Raijalle ja Erkille,  tuodaan kaupungilta ruokaa säännöllisesti. Uudenvuodenaattona minulle soitti  ruokaa toimittava henkilö ja kertoi, että nyt ovat vanhukset huonossa jamassa. Hän oli jo soittanut yksityiseen kotihoitopalveluunkin. Sieltä olisi joku tulossa iltapäivällä. Kerrassan hienoa toimintaa Mikkelin kaupungin ruokapalveluilta! Minä olin koko aamupäivän nukkunut.

Menin päivällä Vajatielle vanhuksia katsomaan. Juu, olivat aika heikossa hapessa. Niinkuin monesti ennenkin viime aikoina. Juteltiin ja juotiin kahvia. Lupasin hommata vaarille lääkärinajan, kunhan tässä arki koittaa. Lähdin käymään töissä. Pian soittivat kotipalvelusta. Olivat vaaria haastatelleet ja olivat sitä mieltä, että nyt ei Erkin asiat ole ihan kohdallaan. Oli  ambulansssi tilattu ja siellä tehtyjen kokeiden perusteella mies passitettiin päivystykseen. Minun tiedoillani ja kokemuksellani olisi jäänyt sairaalareissu tekemättä. Ilman ruoka- ja kotipalvelua olisi tilanne voinut koitua pahaksi.

Sairaalassa selvisi, että Erkillä oli ollut infarkti ja keuhkoissa oli muutama litra nestettä. Ei ihme, että henki kulki heikosti ja askel painoi entistä enemmän. Vaari esitteli minut kaikille lääkäreille, hoitajille ja muille potilaille kovaääniseen tapaansa ”tohtorina”. No, ei siinä mitään, mutta tarinan alkuosan perusteella ei liene epäselvää siitä, missä määrin sivistykseni riittää arvioimaan 90-vuotiaan – no kenenkään – hoidontarvetta.

Sairaalassa ehdin käymään äidin kanssa muutaman kerran. Vaari virkistyi nesteen poiston, tervehtymisen, huomion ja vaihtelun ansiosta selvästi. Paitsi että hän esitteli minut tohtoriksi, hän myös kehui – taas – että parikymmentä vuotta sitten asennetulla sydänläpällä on 100 vuoden takuu. Takuuajasta on vielä 80 vuotta jäljellä. Lisäksi hän muisteli, että sairaalan uuden osan oli suunnitellut hänen armeijakaverinsa, jolla ei kuulemma ollut rytmitajua. Ei osannut marssia, mutta taloja rakensi.

Pian Erkki siirrettiin osastolle. Täälläkin Erkki esitteli minua ”tohtorina” ja mietin hieman nolona ja väsyneesti, että mitähän annettavaa organisaatiotutkimuksellisella diskurssianalyysillä tässäkään tilanteessa on? Huoneen ikkunasta aukeni näkymä Mikkeliin. Kehuin maisemaa ja siinä aloimme Erkin kanssa asemoimaan huonetta maisemaan. Erkkihän on maanmittari. Mukana oli myös väsynyt ja viime aikoina melko muistamattomaksi tullut äitini. Erkki sanoi, että edessä on Maaherrankatu (tarkoitti kyllä Mannerheiminkatua). Minä sanoin, että siinä on Porrassalmenkatu. Raija sanoi, että edessä on Porrassalmenkatu ja sen varrella Lyseo ja sitä vastapäätä ompelijan talo. Raija todisti argumenttinsa sillä, että Rantakylässäkin oli ompelija, mutta hän ei ottanut uusia asiakkaita. Nyt oltiin siis 1970-luvulla. Dementoituneen äitini havainto oli yhtenevä minun ja kovaäänisen toisen potilaan mielestä.

Erkki ei selvästikään ollut tyytyväinen tähän tulokseen. Lähdettiin kahville kanttiiniin. Jokaisessa käytävän risteyksessä Erkki, maanmittausneuvos, yritti kääntyä eri suuntaan kuin piti. Äiti, muistipotilas, sen sijaan meni ihan oikein mutkista suoraan kahvileipävitriinille. Miksi?

En tosiaan tiedä. Mutta tässä yhteydessä muistin puheaktiteoriasta yhden asian, jolla saattaisin edes jotenkin osoittaa, miten organisaatiotutkimuksellisella diskurssianalyysillä voidaan  yrittää ymmärtää sairaalaolosuhteissa jotakin.  Kas, tässä diagnoosini, miksi vaari eksyi sairaalassa.

Puheaktiteorissa, jota sovelletaan muun muassa organisaatiotutkimuksellisessa diskurssianalyysissä, korostetaan, että puheessa ja teoissa ei ole vain tosia tai epätosiä väittämiä suhteessa reaalimaailmaan. Puhuessaan ihmiset pikemminkin pyrkivät kokonaisuudessa tilanteeseen ja aikaisempiin käsityksiinsä sopiviin, johdonmukaisiin puheisiin ja tulkintoihin.

Kun arviomme sanomisen ja tekemisen suhdetta totuuteen, voivat lopputulokset olla kovin vaihtelevia. Se, mitä näemme perustuu suurelta osin siihen, mitä uskomme parhaan kokemuksemme perusteella näkevämme. Sen perusteella sitten teemme valintoja. Vaari oli omasta mielestään sijoitettuna sairaalan vanhaan osaan. Siitä todisti muun muassa se, että neljän hengen huoneessa, jossa hän oli, ei ollut vessaa. Vessa oli käytävällä. Erkki itse totesi, että näin asia on näissä vanhoissa rakennuksissa (oikeasti olimme suhteellisen uudessa rakennuksessa). Lisäksi Erkki tunsi rakennuksen suunnittelijan, mikä lisäsi ilmiselvästi Erkin henkilökohtaista suhdetta monimutkaisen ja monesti laajennetun sairaalan arkkitehtuuriin.

Erkki oli vielä senkin jälkeen, kun hän oli hävinnyt maisema-asemointiäänestyksen 1-3, sitoutunut käsitykseen, että katsomme kohti etelää ja länttä. Maisema oli väärä, tarina totta. Minusta tuntuu, että maanmittari-isälleni maailma onkin ehkä enemmänkin sitä, mitä hän sanoo ja toivoo sen olevan. Se on optimismia ja maailman muuttamista. Siksi hän kääntyi sairaalassa vasemmalle, kun piti kääntyä oikealle.

Tässäkin suhteessa olemme samanlaisia. Minä tulkitsin vaarin olevan väsynyt ja univelassa. Toivoin, että kyllä se siitä. Perusteetonta optimismia.

Ilahduttavaa tässä on se, että voimme vapaasti rakentaa itsellemme loputtomasti huikeita tarinoita, muuttaa maailmaa ja uskoa sitä, mikä milloinkin tuntuu olevan hyväksi – ja silti asiat saattavat oikeasti järjestyä. Harmillista tässä on se, että vesi keuhkoista ei katoa uskottavilla ja tilanteeseen sopivilla tarinoilla, eikä kahvilaa löydy, vaikka kuinka lujasti uskoisi länttä idäksi ja itää länneksi.
Mainokset

From → Sekalaista

One Comment
  1. Reijo Honkonen permalink

    Tämä on loistava! Kiitos Pekka, tohtori.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: